natu_blogi_logo_onsite

”Niin se aika katoaa, kun on mukavaa.”, joku on joskus minullekin sanonut. Kulunut vuosi on ollut jälleen kaikille lajin parissa toimiville edellistään kiireisempi ja aiheuttanut yhden, jos toisenkin harmaan hiuksen. Samalla on kuitenkin sanottava, että mukaan on mahtunut hienoja hetkiä ja menty on Jutin sanoin eteenpäin. Halusin tähän vuoden viimeiseen blogiini käydä läpi kolme asiaa, jotka ovat jääneet allekirjoittaneen muistilokeroon vahvasti.

1) Suomalainen Counter-Strike, olette tippuneet kaivoon

Positiivisesta näkökulmasta ajatellen, vuosi 2017 on antanut meille uuden supertähden. Miikka ”suNny” Kemppi on vihdoin ja viimein osoittanut olevansa se pelaaja, jonka minäkin uskoin hänen pystyvän olemaan jo kolme vuotta sitten. Mekaanisesti äärimmäisen lahjakas, pyyteettömästi työtä menestyksen eteen tekevä nuori mies. Suurin ongelma taisi olla jopa liiallinen innokkuus ja sitä kautta keskittymisen kanavointi vääriin asioihin. Nyt on löytynyt se oikea zen-tila, jonka avulla potentiaalia on oikeasti alettu ulosmittaamaan siten, että mies pystyy tosissaan olemaan iso osa maailmalla menestyvää joukkuetta.

sunny-ecs
Miikka “suNny” Kempin läpimurto tapahtui vihdoin. Maailman eliittiä vuonna 2018? Kuva: HLTV.org

 

Valitettavasti samaa ei voida sanoa suomalaisten joukkueiden nykytilanteesta. Kaikella kunnioituksella HAVU:n valintaa ”vuoden joukkueeksi 2017”, mutta tämän tittelin olisi kuulunut mennä esimerkiksi Team Gigantin Overwatch -joukkueelle oikean kansainvälisen menestymisen johdosta oman lajinsa huippukarkeloissa pidemmällä aikajaksolla. Eikä sillä, enpä usko, että valinnan tuoman PR-hyödyn lisäksi kyseisessä joukkueessa juurikaan juhlitaan tämän vuoden tuloksia. Positiivisiakin pilkahduksia on ollut, sillä aika ajoin joukkue pelasi jopa perin mallikkaasti, mutta montaa kokonaista peliä hyviä joukkueita vastaan en nähnyt, jossa joku musta hetki ei olisi sotkenut hommaa ihan täysin. Ilo on ollut kuitenkin nähdä esimerkiksi niin Aleksi ”Aleksib” Virolaisen kuin Jere ”sergej” Salon nousua suuren kansan tietoisuuteen. Aleksi on ensimmäinen näkemäni kunnon kapteenin ominaisuuksilla varustettu pelaaja pitkään aikaan ja Jere vuorostaan on poikkeuksellinen lahjakkuus, jolla on kovalla työmoraalilla valoisa tulevaisuus edessä.

CS-joukkueen kasaaminen on kuin rubiikin kuutio. Sitä on kiusallisen vaikea saada juuri oikeaan muottiin. Monesti vaan valitettavasti tuntuu siltä, että pelaajilta puuttuu nimenomaan ne työhaalarit tehdä ”paskahommia”. Analysoida virheitä, tutkiskella peliä, keskittyä kaikkeen tekemiseen täysillä, jotta kokonaisuus kehittyisi. Samalla kun pelaajat pääosin ei määrätietoisesti kehitä omaa brändiään ja samalla lisäarvoaan organisaatioille, on äärimmäisen vaikea perustella itselleen pelaajien palkkaamista ja rahojen investoimista kulujen kattamiseksi.

Ei kuitenkaan heitetä kirvestä sinne kaivoon, meillä on vihdoinkin valoa tunnelin päässä. Paljon pelaavia joukkueita on useampia, nuoria yksilöitä nousee esiin. Menestyksen avain on kuitenkin apinan raivo ja intohimo. Niitä minä haluan nähdä.

 

2) “Esports on hei nyt seksikästä, miten me päästään messiin?”

Tähän on tultu. Vuonna 2002 pelattiin maailman suurimman Counter-Strike turnauksen karsintoja pommisuojassa Tampereen Hervannassa. 15 vuotta myöhemmin, ratsuväen mukana on saapunut yksi jos toinenkin asiasta kiinnostunut urheiluvaikuttaja.

Kyllä, on hienoa, että henkilöt kuten Hjallis ovat nostaneet lajia jalustalle ja kirjoittaneet aiheesta jopa blogin. Pistetään kuitenkin jalat takaisin maan pinnalle ja mietitään hetki rationaalisesti. Esports ei tarvitse ketään, joka ei tee lajin parissa asioita sen ehdoilla tai siitä mitään ymmärtämättä. Niin Hjallis kuin muutkin urheilu- tai viihdeteollisuuden vaikuttajat ovat luonnollisesti hyvä juttu, mutta vain ja ainoastaan, jos asiat tehdään oikein. Starsquadin, eli Joel Harkimon ja kumpaneiden ensimmäinen veto Grail Quest oli ulkopuolisen silmin katsottuna ihan pannukakku.

Viestintä oli karmivaa, markkinointi meni selkeästi aivan vihkoon ja tapahtuman aikana tuotettu sisältö loisti näkymättömyydellään. Kuvaavinta on, että allekirjoittaneen striimatessa aiemmin syksyllä, eräs katsojani ihmetteli, kuinka vähän konepaikkoja tapahtumasta oli varattu. Tämän jälkeen kymmenkunta henkilöä kirjoitti chätissä kysellen ”Mikä on Grail Quest? Kuulin tästä ensimmäistä kertaa”. Eikö ole varsin ironista, että tapahtuma jonka sisältö palvelee sitä ikä- ja kuluttajaryhmää, jota on varmasti myyty sponsoreille – ei kuitenkaan onnistu tavoittamaan kyseisiä kuluttajia? Lukuja oli pyöritelty hienosti, mutta kyllähän sen silmä kertoo, että yleisömenestystä tapahtumasta ei saa tekemälläkään. Minkälaiset mahtoi olla esports markkinoinnissa kerrannaisvaikutusta tuottavien suoratoistolähetysten katsojamäärät..?

25625293_1976919062562945_777764050_o
“E-sports tulee – urheilutoimitukset ovat pihalla” nimesi Hjallis bloginsa Lokakuussa. Opiskeltavaa alasta riittää itse kullakin. Kuva: Heikki Saukkomaa

 

Tästä maasta löytyy allekirjoittaneenkin lisäksi useita lajin parissa toimineita henkilöitä, jolta löytyy verkosto oikeisiin ihmisiin niin tapahtumatekniikan, turnausjärjestämisen kuin lajin ympärillä markkinoinnin substanssi osaamiseen. Toivon todella, olet sitten kuka tahansa, että hoidat itsellesi ympärille oikeat ihmiset konsultoimaan ja yhdistämään langanpätkiä onnistuneen tapahtuman luomiseksi.

Minä toivon vain ja ainoastaan onnistuneita tapahtumia, oli niitä järjestämässä kuka tahansa. Suomessa esports on vielä niin alkutekijöissään, että jokainen epäonnistunut veto niin tapahtuma- kuin joukkueyhteistyössä resonoi muiden tekijöiden tekemiseen. Yhtälailla kun toivon ENCE:n ”kilpailijoiden” saavan tukijoikseen erilaisia ”tavanomaisia” brändejä, toivon että Suomessa järjestettävät tapahtumat vedetään tyylikkäästi ja näin voimme kollektiivisesti osoittaa lukuja, joiden perusteella mahdolliset yhteistyökumppanit innostuvat tekemään parempaa huomista suomalaisessa esportsissa.

 

3) Vuosi 2017 oli yhä useammalle suomalaispelaajalle menestyksen vuosi

#TORILLE on saanut tänä vuonna lukea useampaan otteeseen. Se lämmittää aina isosti mieltä. Annetaan ihan ensimmäisenä propsit nuorelle Joona ”Serral” Sotalalle, joka on tänä vuonna pelannut täysammattilaisena ensimmäisen vuoden. Se toi mukanaan vihdoin ja viimein mestaruuksia, sekä paikan esimerkiksi IEM Pyongchangiin, joka pelataan tulevien talviolympialaisten esikisojen aikana. Nuori mies ei ole kaikkein puheliaimmasta päästä, mutta työmoraali ja lahjakkuus kuvaavat häntä osuvasti. Hienoa seurata sivusta, kun johdonmukainen tekeminen ja harjoittelu tuottaa hedelmää. Työhaalareita voisi käydä suomalaiset CS-pelaajatkin etsimässä Sotalan vaatekaapista.

Tällaista osiota tähän blogiin ei tietenkään saa kirjoittaa, jos ei mainitse Lasse ”MATUMBAMAN” Urpalaisen, tai tutummin ”Miljonääri Lassen”. Vaikka tästäkään pelistä en ymmärrä itsessään yhtikäs mitään, tiedän tasan tarkkaan, kuinka pienissä marginaaleissa tällaisten turnauksien voittaminen on ja mitä se vaatii. Hienoa on ollut myös nähdä, miten suomalainen media otti uutisen vastaan ja ansaitun medianäkyvyyden määrä oli suorastaan valtava.

liquid-international
Dota2:n kaunein ja himotuin, The Internationalin kilpi ja $10,8 miljoonaa, matkasivat Team Liquidille. Kuva: @Dota2 Twitter

 

Lisäksi haluan antaa mitä suurimman tunnustuksen meidän Rainbow Six Siege joukkueelle. Tapasin Niklas ”Willkey” Ojalaisen ensimmäisen kerran ensimmäisten hyvien terassikelien aikaan. Kävimme lounastamassa aina kauniissa Lahden satamassa ja samalla Niklas kertoi joukkueensa GiFu:n tarinan sekä Rainbow Six Siege skenestä ja Ubisoftin tuesta pelin ympärillä. Kaikki Niklaksen puhe kuitenkin päätyi aina siihen, miten kauan kaivattu voitto on jäänyt saavuttamatta. Sen eteen oltiin valmiita tekemään mitä tahansa. Vaikutuin itse hänen tavasta kertoa asiasta ja miten siitä välittyi oikeanlainen intohimo tekemistä kohtaan. Luonnollisesti olemme myös lähes saman ikäisiä ja perheellisiä, joten pystyin samaistumaan hänen ”kaksoiselämään” hyvin omien kokemuksien kautta. Harvoin olen myötäelänyt yhtä vahvasti pelaajien mukana, kuin mitä tein R6 joukkueen Sao Paulon matkan aikana. Olen äärimmäisen iloinen, että me olemme voineet antaa sen pienen osamme tämän tarinan kehittymisen osalta. Mestaruuspokaalin noustessa ylös oli allekirjoittaneenkin pakko jo korkata vähän arvokkaampi viskipullo.

Usko itseensä ja omaan tekemiseen on kaiken aa ja oo. Sen ulosmittaaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

 

 

 

Mitä itse olette mieltä vuodesta 2017? Oletko eri linjoilla kuin allekirjoittanut? Jätähän blogin kommentteihin omia mietteitäsi siitä, mistä vuosi on jäänyt esportsin saralla mieleen.

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja mitä mielettömintä uutta vuotta 2018! Blogi palaa taas tammikuussa uusin kujein.

-natu

Seuraa minua SoMessa

@natuCSGO – Twitter
@natuCS – Facebook
@natuCSGO – Instagram

Seuraa iGamea SoMessa

@iGameesports – Facebook
@iGamecom – Twitter

Author Joona
Published
Categories Uncategorized
Views 944

Comments

No Comments

Leave a Reply

iGame casino

iGame casino

Play casino for free at iGame.com

Next Match

Next match not found

Recent Matches

Twitch

Like Us On Facebook